A little story about complete faith

As I wrote in an earlier post, his whole ‘grateful without the slightest doubt’ business is not the easiest thing to do – those ‘but what if’ thoughts tend to have a way of creeping up on us. I’ve found that not mulling over things, if at all possible, is the best way to have the things one wants.

My sister and I had been looking for a flat for a while, attending viewings etc, but nothing seemed to be quite right, or too expensive, or in a less than ideal location. One evening we were talking, and my sister asked, with a sigh of slight desperation, ‘when will we find a flat?’ Without think too much I responded ‘on Wednesday’. She said ‘ok, good’, and we moved on to talk about something else. I didn’t think more of it.

That Wednesday we went to a flat viewing, fell in love with the place, put in an application for it, and settled down to wait for a response we were told would come the day after. Ten minutes after we left the viewing the agent called and told us we got the flat! So, we didn’t just find the flat we wanted on Wednesday, we also secured the flat we wanted, on Wednesday!

This, of course, is not quite enough to get what one wants, there was a fair amount of Kriyashakti and praying done for the flat-wish before, but it seems the wish was waiting for us to decide on a delivery date, and Wednesday it was, because I didn’t rethink my decision, thereby changing the delivery date 🙂

 

This gratitude business is turning out fascinating, more updates will follow!!

Pranic healer-förälderns knep 1 – dagliga rutiner

Grand Master Choa har sagt att allt är energi. Pranic Healing är läran och konsten att använda och hantera energi och utgör därför en stor hjälp för alla upptagna föräldrar.

Till mina dagliga rutiner, ungefär som tandborstning, hör att klippa av energibanden, så att det inte läcker energi från barnens energikoppar i onödan. Då håller sig energikroppen sig stark och energin går åt till att växa och upprätthålla god vigör.

Som småbarnsmor, får jag dagligen behandla olika småkrämpor, som barnen ådrar sig när de stöter sig. Blåsa skall jag också göra, som är ett yttre bevis för dottern att jag uppmärksammat att hon fått ont och att hon får hjälp med det. Då gör jag vid behov också en kort behandling. Ibland behövs längre behandling, men dem gör jag när dottern sover.När barnet säger att det har ont nånstans, får jag värdefull information via skanning som hjälper mig avgöra vad det kan vara fråga om och om vi måste gå till läkare eller om vi klarar det med egna knep och konster. I våras klagade dottern på att hon hade ont i örat i samband med influensa. Som de flesta andra föräldrar (antar jag) befarade jag genast öroninflammation. Med hjälp av skanning kunde jag lokalisera smärtan och kom fram till att det var huvudvärk, inte öronvärk. Efter behandling försvann huvudvärken redan samma dag.
Nyligen föll dottern från sin stol och stötte till ryggraden. Eftersom man ska vara försiktig med ryggraden ringde jag till hälsostationen för att rådgöra med dem. Skanning gav vid handen att det inte var nåt mer komplicerat än smärtenergi där. Detta fick vi bekräftat när vi träffade hälsovårdare – jag hade bokat tid för säkerhets skull, precis som alla andra pranic healer-föräldrar vänder jag mig till hälsovården när det behövs för vård eller för att kolla upp.

Såhär gör vi alltså hos oss, och jag skulle säga att vår familjs vardag liknar alla andras som har två små barn. I nästa post berättar jag om annat som hjälper i vardagen.

Syö värejä terveydeksesi

Pranic Healing -hoidoissa käytetään värienergiaa, jotta energiajärjestelmät – ihmisen tai esineen tai tilan – saataisiin paremmin toimiviksi. Selvänäköisesti katsottuna eri värähtelytaajuudet näyttävät eri väreiltä ja niillä on myös eri ominaisuuksia. Kaikessa on energiaa, niin myös kasviksissa ja hedelmissä, ja niissä on eri väristä energiaa. Tätä on Pranic Healingin pääopettaja GrandMaster Choa pohtinut väripraanakirjassaan kappaleessa  21 ”Nutrition and Prana” (Advanced Pranic Healing / Suomennettu: Chakrojen värienergiat).

Näin Facebookissa (Vegan Blogger.com) äsken tämän vieressä olevan kuvan eri värisistä kasviksista ja hedelmistä ja niiden mahdollisista vaikutuksista terveyteen. Ja samalla huomasin siinä hauskoja yhtäläisyyksiä Pranic Healingissä opetettuihin värienergioiden ominaisuuksiin. Katsotaanpa:

 

VALKOINEN on puhdasta elivoimaa, ilmapraana on valkoista väriltään. Kuvan tekstin voi Pranic Healingilla ymmärtää niin, että kehon immuunijärjestelmä vahvistuu, kun elinvoiman määrä kohoaa kehossa.  Ja niinhän se on. Mutta… kuvassa on valkosipuli, ja jos olen ymmärtänyt oikein – en nimittäin itse ole lainkaan selvänäköinen – niin valkosipulissa olisikin oranssia praanaa, eikä valkoista, ja silloin valkosipulin immuunijärjestelmän vahvistusominaisuus johtuisikin sen kehoa puhdistavasta vaikutuksesta eikä suoranaisesti elinvoiman lisääntymisestä! Toisaalta kun keho puhdistuu tuhruista, niin puhdas uusi elinvoima saa tilaa itselleen ja alkaa imytyä kehoon. Ja on muistettava, että kaikki kasvikset ja hedelmät antavat meille lisää elinvoimaa, sitä enemmän mitä ”luomummin” ne on kasvatettu. Kuvassa olevan kukkakaalin energiaväristä en tässä vaiheessa osaa sanoa mitään…

VIHREÄN kohdalla on kuvassa vihreä omena ja vihreä paprika. Vihreä praana on puhdistavaa, siksi tuo teksti ”puhdistavat poistamalla kehosta myrkkyjä” sopii yhteen Pranic Healingissä tehtyjen huomioiden kanssa.

PUNAISTA edustavat kuvassa mansikka ja tomaatti, ja tekstinä on: ”punainen parantaa sydämen ja veren terveyttä”. Pranic Healingissa on tehty huomio, että punainen praana laajentaa ja avaa tukkeutuneita verisuonia sydämen alueella ja vahvistaa verta. Eli kyllä vaan, punaiset hedelmät, jos niissä myös on punaista praanaa, vahvistavat sydämen ja veren terveyttä! Ja taas miettivän pranic healerin lisäkysymys: Onko tomaatissa ja mansikassa oikeasti punaista praanaa?

KELTAISESTA on kuvan tekstissä sanottu, että se ”vahvistaa ihon elastisuutta”… Mitenkähän tämä asia oikein on? Koska ruoassa oleva energia on se tekijä, joka pääasiallisesti vaikuttaa meidän terveyteemme – tiedän kyllä, vitamiinit ja hivenaineet vaikuttavat myös 🙂 – niin herää kaksi kysymystä: Mitä energiaväriä on kuvan banaanissa ja sitruunassa? Ja toiseksi: Jos niissä on keltaista praanaa, niin miten keltainen vaikuttaa vaikuttaa ihoon?

Banaanin ja sitruunan energiaväristä en tältä istumalta osaa sanoa varmaa mielipidettä, mutta palaan aiheeseen myöhemmin. Keltaisesta energiasta tiedän Pranic Healingin oppien mukaisesti, että keltainen yhdessä erään toisen väripraanan kanssa vaikuttaa kasvua nopeuttavasti eli se vaikuttaa solujen kasvuun ja lisääntymiseen. Sen ominaisuuden voisi
ajatella tuovan elastisuutta iholle… Toisaalta keltainen praana myös kovettaa kudosta, ja  esimerkiksi haavojen hoidossa sitä ei suositella kohdistettavaksi iholle, koska se voi tämän ominaisuutensa takia kasvattaa pehmeälle iholle arpikudosta… Siinä tapauksessa emme siis voi puhua elastisuuden lisääntymisestä vaan ihon kovettumisesta… Hmm…

ORANSSISTA on kuvassa sanottu, että kuvan hedelmät estävän syövän syntyä… Tätäkin asiaa täytyy pohtia eri näkökulmista. Voiko asia olla näin yksinkertainen? Ensinnäkin: syövän syntyyn vaikuttavat monet tekijät, ja pelkät muutamat tietyn väriset hedelmät eivät luultavasti voi vaikuttaa kaikkiin niihin tekijöihin. Näitä tekijöitä on sekä fyysisiä, eetteritasolla olevia, emotionaalisia, mentaalisia ja henkisiä sekä karmallisia. Näistä tekijöistä ja niihin liittyvistä pohdinnoista voisi kirjoittaa pitkänkin artikkelin, mutta siihen ei nyt ole mahdollisuutta.

Oranssi praana vaikuttaa hyvin syvällisesti puhdistaen. Siinä mielessä se on juuri se väripraana, jota tarvitaan hyvin tuhruisen, harmaan syöpäsairaan energiakehon puhdistamiseksi! Jee! Seuraava kysymys onkin, sisältävätkö nimenomaan tämän kuvan hedelmät oranssia praanaa? Tähän palaan toisessa kirjoituksessa…

Ja kolmas kysymys on: mitä hedelmiä kuvassa on? Onko siinä appelsiini? Ja mikä se toinen hedelmä on? Keltasipulia voisi kuvata oranssin väriseksi, ja siinä kyllä on tietääkseni oranssia praanaa.

Viimeisessä kuvassa esitellään VIOLETTEJA syötäviä – munakoisoa ja tummia rypäleitä – ja tekstinä on: ”Violetti antaa pitkää ikää”.

Violetti praana on kaikista edellä mainituista väripraanoista värähtelyltään korkeinta. Kehomme tarvitsee korkeaa värähtelyä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Siksi voi hyvin ajatella, että suuri määrä violettia praanaa kehossa antaisi meille lisää elinvuosia… 🙂

 

Pranic-ystävieni kanssa olemme suunnitelleet tekevämme hedelmien skannauskokeiluja tällä viikolla. Palaan näihin huomioihin seuraavassa blogissa! 😉

Joku raja

Olen kuulemma “rajoittunut”, koska en polta. Sekö ei ole rajoittunutta, että pystyy toimimaan normaalisti vain saadessaan säännöllisesti vetää keuhkoihinsa savua tai pakata nikotiini-nyyttiä huulen alle?

Nykyisin tupakoivien tullessa vastaan pyydän korkeammalta taholta siunattavan heidän sydän- ja kurkkuchakrojaan, ja että ne alkaisivat luonnollisesti vastustaa tupakointia ennen kuin tarvitaan rankempi oppitunti muistutukseksi.

MSCo kertoi luennollaan Casino-esimerkin. Suinkaan kaikki Casino-työntekijät eivät saa keuhkosyöpää – vain ne joilta löytyy siihen siemen karmisesti. Kun tuo siemen altistuu tietyssä ympäristössä, kuten vaikka Casino-töissä, se saattaa alkaa itää. Yksi saa kuolettavan keuhkosyövän oppiakseen, toinen on viisastunut jo jossain aiemmassa inkarnaatiossa ja selviää säikähdyksellä, kolmas löytää pian paremman työn muualta.

Minkähänlaisen karman saa vastineeksi siitä, että jatkuvasti likaa muiden hengitysilmaa, saastuttaa huonosti maatumattomilla filttereillä luontoa ja tukee tupakan viljelyä kolmansissa maissa paikallisten asukkaiden tarvitsemien ruokakasvien sijaan? Kaikista kelmeintä on, ettei kyseessä ole vain tämän elämän pilaaminen vaan karma on paljon kauaskestoisempaa ja harjoittelumahdollisuuksia kyllä kannetaan eteen.

MSCo on puhunut myös kuoleman jälkeisestä karmasta. Kuvittele tilanne, jossa sinulla on tarve tupakoida, mutta ei huulia, joilla imeä eikä keuhkoja joilla hengittää savua sisään…jäljellä vain tuo 100% tarve saada nikotiinia, joka muodostaa koko todellisuutesi. Rajoittunutta kenties? Jopa jonkinlainen itseaiheutettu helvetti? Tämä elämä on annettu lahjaksi päästä irti riippuvuudesta.

Tehostetumman tupruttelun tajuntaa laajentavan efektin sijaan pössyttely luonee pikemminkin harhakuvan siitä, että kaikki olisi hyvin. Kun pilvi haihtuu, haasteet tuskin ovat itsestään ratkenneet. Tämä lienee käyttökierteen syntymisen syynä. Aistit nauttivat turruttavasta tunteesta, mutta maallinen elämä alkaa laistaa alamäkeen. Nimi hallusinogeeni viittaa vahvasti siihen mitä aine saa aikaan: tajunnan vääristymisen. Tajuntaalaajentava? Huumeen nimi on huume – ei totuuden valottaja.

Meditaatio valaisee mieltä oikein konstein. Mielenhoitokurssin käyneet tietävät hyvin, etteivät meidän systeemimme tarvitse päihteitä elääkseen vaan ne alivuokralaiset. Heikkoudet pyrkivät hallitsemaan lyhytaikaisella nautinnolla elämänrytmiä ja taloutta. Rauhan ja terveyden meditaatiosta on olemassa mielenhoito-versio, jolla näitä heikkouksia saa tehokkaasti puhdisteltua ja tajunta laajenee siinä sivussa turvallisin konstein. Mahdollinen riippuvuussuhdekin on pelkästään positiivinen

GMCKS on sanonut: “Watching television and drinking beer most of the time might not be very productive.” Jos kysyt lapselta miksi hän haluaa tulla isona, kukaan ei vastaa: “Haluan vain katsella televisiota ja juoda olutta.” Lapsuuden palomies- ja balleriina-haaveet voivat muuttua, mutta mihinkään päämäärään tuskin vaaditaan kulkua sohvan ja kolpakon kautta. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei toisnaan saisi rentoutua oluen kera sohvalla, mutta kuten GMCKS totesi: “Drinking beer is ok, but not on the case to case basis.”

Kadulla hoipertelevien huppelistien koko elämää hallitsee kuningas alkoholi. “Normaali” olotila on olla alkoholin vaikutuksen alaisena. Kaikilla on varmasti tiedossaan esimerkkejä miten tämä vaikuttaa töihin, ihmissuhteisiin ja asuuntoon: ongelmat osaavat kellua, vaikka niitä kuinka koittaisi hukuttaa lasin pohjalle. Alkoholistien kohdalla on tullut tavaksi lallatella mielessä heidän eteensä Gayatri-mantraa. Jokunen puliukko on näillä tervehdyttävillä voimasanoilla noussut tokkurastaan puistonpenkiltä ainakin istumaan asti.

Entä haluaisitko, että pranic healer hoitaisi sinua alkoholin vaikutuksen alaisena? Tuskin holistikaan haluaa, että hänestä huoltapitävä olisi tanakassa humalassa. Energiajärjestelmä pörrää paremmin, kun promillet näyttävät pääosin kirkasta nollaa. Lasillinen viiniä viikossa puhdistaa kuulemma hiilerinkin röörejä. Veikkaanpa, että tuo yksi lasillinen maistuu paremmalta kuin se viimeinen pullosta väkisin tiristetetty tai 4. iso ohrapirtelö. Kohtuullisuus säästää myös fyysisiltä onnettomuuksilta ja rahalliselta tappiolta.

Olisi tekopyhää väittää, ettei tämän tekstin laatija ole koskaan polttanut saati sitten nauttinut alkoholia yli kohtuuden. Yritys ja erehdys -tekniikkaa on kokeiltu, vaikka olisi ollut fiksumpaa jo alun alkaen kuunnella viisaampien sanoja. Jos tämä kirjoitus kuitenkin valaisee jonkun mieltä edes tulitikun raapaisun verran, se on jo tavoittanut jossain määrin opettajani tarkoituksen. Kaikenlaisista tähän tekstiin kohdistuneista valikoivista lukutavoista aiheutuneet väärinkäsitykset johtuvat kirjoittajan rajallisuudesta GMCKS:n opetuksien rajattomuuteen rinnastettuna.

Pystytkö kuvittelmaan tupakan henkisen opettajasi suuhun ja viinapullon hänen käteensä? Olisiko hän sinusta silloin “rennompi” ja “vähemmän rajoittunut” opettaja? Luottaisitko hänen opetuksiinsa vahvemmin? GMCKS loi esimerkillisellä elämällään meille mallin siitä mitä kohti meidän tulisi pyrkiä: valoa. Eikä tässä tarkoiteta sitä sikarin päässä palavaa kipinää.

Accept the good that comes to you!

Flickr/Nomadic Lass

I find that a lot of the people on the spiritual path have a real knack for helping others – always willing to give, assist, give advice, lend a helping hand, do what they can. We are always willing to do healing for others, help older people with physically strenuous things they can no longer do themselves, help busy parents with the things they don’t have time for, help friends with knowledge and skills we have and they don’t.

The odd things here is, we’re all very excited about the whole karma thing, we know that when we help other we get help too, but when push comes to shove many seem unwilling to accept the good when it arrives!

I want to point out here that this doesn’t necessarily apply when it comes to something we have wished for specifically, like a new car or a house. But when it comes to the little things, a little extra money, a little help around the house, then we get suspicious. ‘That can’t be it, there must be some catch…’ On this note, I just read a Donald Duck cartoon where an on rich woman wanted to give her extra money (just a simple 10,000€) to someone in need, but everyone, from Donald to Daisy and from Scrooge to Grandma, had varying reasons to suspect the money wasn’t really free, so they refused it and the old woman had to keep her money.

The Universe works in mysterious ways, and yes, sometimes there might be a small catch to the things that pop up in our lives, but I think we could all benefit from the occasional acceptance of a helping hand, someone who offers to do the dishes for us while we’re busy with an seemingly unsurmountable workload, or someone who offers to pay us for that little favour we did for them even though we didn’t ask to get paid. Yes, we might hear about those dishes a umber of times in the future, and we might be asked for a favour again, but what is more important – our pride in not needing anyone’s help, or accepting that we have done a lot for other people and deserve to have others do something for us?

Gratitude

For those of you who have had the pleasure to attend the GMCKS Kriyashakti workshop (and for anyone who has read Rhonda Byrne’s ‘The Secret’, or Sonia Choquette’s ‘Your Heart’s Desire’ or any other books about the manifesting power of thoughts and actions), the concept of gratitude as an important part of the ‘manifesting mix’ will be familiar. I have always considered myself a pretty grateful person, I realise that I’m pretty darn lucky to have the life I have, I feel grateful for little things like a pretty mug of tea or a good book or a warm duvet on a cold winter’s night. Or a good friend, a lovely family and the fact that I have grandparents to talk to.

But despite this I had to realise, after a lot of wondering why my wishes weren’t coming true, that I might still be lacking in the gratitude department. While I’m good at being grateful for the things I have, physically, in my life (although I guess more can always be better :P), I seem to hold back when it comes to being grateful for the things I wish for – more money, a wonderful husband, a nice home, that top I saw in a shop the other day, that huge book with the beautiful pictures of Catholic art that costs a minor fortune. It’s like my worrying gets in the way of gratitude and halts the process.

How I came to realise this? Well, after a bit of frustration, the odd moan about how ‘nothing works’ and the final ‘right, Universe, what’s the hold up!’ I started thinking of the things that actually did work, the times I did get what I wanted. One thing, as small as it may sound now, was my shoes. Months ago I started thinking of getting new shoes, my old ones were starting to fall apart, and I knew exactly what I wanted but couldn’t find them anywhere. So I googled around a bit, trying to find the kind of trainers I had in mind, and finally I came up with a number of images that together made up what I wanted – white, thin soled, light trainer with the sort of 70s style red and blue stripes on the side.

I put these images in a word document, saved it, and more or less forgot about the thing. A couple of months later I was walking through shops, not looking for anything in particular, and I saw the shoes, exactly as I had imagined them. And they were on sale! At that moment I was very happy i hadn’t rushed it and bought a pair online for about five times the price I paid for these 😀 I believe the reason the shoes materialised was that, as I forgot about the show wish, I didn’t stop the materialisation with my worrying about it, but let the whole thing play out on its own.

The second part of my realisation came from good grades at university. I’ve never been a rubbish students, and got really good grades about half of the time, but I could never really figure out what I did differently in those assignments and exams where I got really good marks and those I did ok in. Well, at my uni we had an Arab Culture Day last spring, and they have away prayer beads, tasbih. I have since learned that they can be used to recite the 99 beautiful names of Allah, but the simple explanation given at the Culture Day was that you go through the beads and thank Allah with every bead. I immediately felt very happy with my prayer beads, and decided to try them out before an exam. The result was that I got the highest mark I have ever received in an exam at uni. So I tried it again for the next exam. Same result. I tried it for a friend’s exam. Same result. Seems I had finally found my way to gratitude! 😛

Now you may wonder, do I have everything in my life that I want, now that I found this magic way? No. Because since I realised this, I have been too scared of the magic in the beads failing me, that I haven’t really even used them for anything. But this will change now. I have now publicly written that I will give it a shot, so I guess I can’t run and hide anymore. Bring it on. 

We are only instruments

When I do healing, I sometimes find myself floundering, feeling like I’m too small for the task I’m doing. I’m sure I’m not the only one who has experienced this feeling – when you start thinking you have to do one more round of general cleansing, one more set of three sweeps on a chakra, and then just one more and one more, because you don’t trust that you sweeping is really getting the chakra clean.

I have noticed this only happens when I forget that it’s not actually me doing the healing, that I am only the instrument for the healing, and the actual healing is being done by a range of beings much more proficient in energy manipulation than my incarnated mind in its present state. What a relief!

I also noticed this happened mostly when I was trying to rush straight into a healing session from somewhere else, without taking time to ‘switch’ into ‘energy mode’. The solution I found was to take a minute (yes, it might feel long at first but trust me, it’s worth it) before starting to just sit still, eyes closed, take a few deep breaths and try to feel the divine presence around me. Sometimes I even silently ask ‘anyone there?’, and most of the time, after a few deep breaths, I’m aware enough to get a sense of a circle of beings around me! Seems even divine beings like a bit of humour 😛

Only after this do I do the formal invocation, after first having established a connection with Master and the other helping beings (without a connection and an awareness the invocation becomes just a formality). If I do this at the beginning of the healing session, even if I happen to lose the awareness occasionally during the session, I can get it back in a matter of seconds when I notice myself scrubbing the same chakra for a disproportionate amount of time 🙂

Livet går inte i repris

Under detta år har två människor jag kände bra gått bort. Båda dödsfallen kom överraskande och lämnade mig med en känsla av förlust, chock och såklart sorg. Båda var mitt i livet. Jag upplevde att jag inte hade hunnit prata med dem tillräckligt, inte hunnit säga allt jag ville. Tänk om jag kunde ha hjälpt dem mer?

Det är något som jag får lära mig att acceptera. Men som tur är kan jag som pranic healer i alla fall hjälpa dem och deras familjer även i detta läge. Det är en tröst och lättnad att veta och det hjälper mig bearbeta sorgen och saknaden.

Som pranic healer kan jag välsigna familjerna, stötta dem med energibehandling under första sorgetiden och – sist men inte minst – hjälpa den döda i processen med pranic healing behandling även efter den fysiska kroppens död. Detta hjälper, även om de flesta av oss har svårt att förstå vad som händer på fysiska och energiplanet då.

Lite mer om denna process kan du lära dig under höstens specialkurs om själen: Achieving oneness with the Higher Soul (ung: Uppnå enhet med Högre Själen).

Kursen hålls på engelska den 13-14 oktober men tolkas till finska vid behov, kursstället är utanför Helsingfors. Mer info om kursen hittar du här: http://www.pranichealing.fi/index.php/tapahtumat/details/184-achieving-oneness-with-the-higher-soul

Välsignelser till alla som berörts av död.

 

Minustako pyhimys?

Löysin Facebookista sitaatin fransiskaanimunkilta, Isä Piukselta, jonka paavi julisti pyhimykseksi vuonna 2002:

“It is difficult to become saints. Difficult but not impossible. The road to perfection is long, just as long as a lifetime. Consolation is rest along the way, but as soon as your strength is restored, you must get up diligently and continue the race”.

St. Padre Pio

Master Choa on puhunut samoista asioista, meidän jokaisen tiestä ja työstä oman henkisen kehityksen suhteen. Se on työ, joka jatkuu, kunnes me olemme pyhimyksiä, jokainen meistä… 🙂 Tai kuten Master Choa oli sanonut – kunnes me, aivan jokainen meistä, olemme Ylösnousseita mestareita. Vielä hiukkasen pidemmälle siis…

Tuohon ei taida riittää tuo yksi elämä, josta sitaatissa mainitaan… Siihen projektiin tarvitaan paljon enemmän aikaa… ja sitä työtä johon me Pranic Healingissä & Arhatic joogassa ollaan saatu hyvät ohjeet ja harjoitukset.

Onneksi on opittuina nuo kaikki harjoitukset…

Hihat ylös ja hommiin!

Kääritään hihat ihan oikeasti ylös, otetaan se suolavesivati eteen ja suihkupullo käteen, sininen kolmio siihen vierelle ja puhdistus jatkukoon! Ja sitten netistä jokin hyvä medis! Kaksoissydänmeditaatiota on tarjolla montaa versiota, eri kielillä.